Melu ja tärinä

Melu

Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä. Melun voimakkuus ilmoitetaan desibeleinä. Melu on yleisimpiä työperäisiä haittoja.

Tavallisimpia melun aiheuttajia ovat erilaiset koneet ja laitteet. Melun lähteinä koneissa ja laitteissa ovat värähtelevät kiinteät pinnat sekä nesteiden ja kaasujen virtaukset.

Impulssi- eli iskumelulla tarkoitetaan melua, joka on äkillistä ja sisältää runsaasti lyhyitä, alle sekunnin kestäviä iskumaisia, voimakkaita ääniä. Impulssimelun synty voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin, jotka ovat kappaleiden iskeytyminen, kaasun laajeneminen ja sähkönpurkaukset.

Infra- ja ultraäänet ovat ääniä, joita ei voi korvin kuulla. Infraäänellä tarkoitetaan ääntä, jonka taajuus on alle 20 hertsiä. Ultraäänen taajuus on vastaavasti on yli 20 000 hertsiä. Infraääntä voivat aiheuttaa muun muassa ilmastointi- ja kompressorilaitteet. Ultraääntä käytetään esimerkiksi muovin hitsauksessa ja metallin puhdistamisessa.

Päivittäinen henkilökohtainen melualtistus ei saa ylittää 85 desibeliä. Impulssimelualtistuksen raja-arvo 200 pascalia, mikä vastaa melumittarin lukemaa 140 desibeliä. Nämä raja-arvot on annettu valtioneuvoston päätöksessä työntekijäin suojelusta työssä esiintyvän melun aiheuttamilta vaaroilta ja haitoilta (1404/1993). Päätöksessä annetaan myös suuntaa-antavia ohjeita melun mittaamisesta ja työntekijöiden kuulon tutkimisesta. Meluarvot ilmoitetaan yleensä A-äänitasona, mikä tarkoittaa samanarvoista, jatkuvaa äänitasoa.

Jos edellä mainitut meluarvot ylittyvät, työnantajan on selvitettävä syyt rajojen ylittymiseen ja laadittava meluntorjuntaohjelma. Meluntorjuntaohjelmassa esitetään toimet melualtistuksen vähentämiseksi. Työnantajan on myös opastettava työntekijöitä melusta, hankittava työntekijöiden käyttöön kuulonsuojaimia, asetettava melualueille asianmukaiset merkinnät ja tutkittava säännöllisesti melulle altistuvien työntekijöiden kuuloa.

Melun haitat

Yksilöllinen herkkyys melulle vaihtelee, ja joillekin henkilöille voi kuulon heikkenemistä aiheuttaa jo noin 75 dB(A):n melu. Altistuminen voimakkaalle melulle saattaa aiheuttaa tilapäistä kuulon heikkenemistä, joka levon jälkeen palautuu normaalitasolle. Toistuvat, tilapäiset kuulon heikkenemiset voivat kuitenkin johtaa vaurioihin, jotka aiheuttavat pysyvän meluvamman.

Pitkäaikainen melu saattaa aiheuttaa parantumattomia vaurioita sisäkorvaan ja heikentää kuuloa pysyvästi. Melu voi aiheuttaa myös henkistä kuormittumista, ärtymystä, unihäiriöitä ja suorituskyvyn heikkenemistä. Melu voi estää korvaa aistimasta muita äänimerkkejä, esimerkiksi varoitusääniä, jolloin tapaturmavaara kasvaa.

Jos melu on tilapäistä, kuulo palautuu yleensä ennalleen. Jatkuva yli 90 desibelin melualtistus aiheuttaa lähes poikkeuksetta pysyvän kuulovaurion. Meluvamman syntyyn vaikuttavat melun voimakkuus, altistusaika, äänienergian jakautuminen eri taajuuksille, melun laatu ja ihmisen yksilöllinen herkkyys. Kuulon heikkenemisen lisäksi vaarana on tinnitus eli korvassa tai päässä kuuluva soiva, humiseva, suhiseva tai naputtava ääni.

Ihmisen kuulo huononee iän myötä. Perinnölliset tekijät määräävät kuulon heikkenemisen vauhdin. Monet altistuvat melulle myös vapaa-aikanaan työmelun lisäksi.

Meluntorjunta

Työtilan meluntorjuntaa toteutettaessa on ensin selvitettävä melun lähteet ja melulle altistuminen sekä mitattava melutaso. Lisäksi tulee kerätä tietoja melun syntytavoista, etenemisestä  ja voimakkuudesta työtilan eri osissa sekä kaiunnasta.

Melun teknisiä torjuntatoimia ovat melun syntymisen estäminen, äänen leviämisen estäminen sekä altistuksen vähentäminen.

Työtilojen suunnittelussa tulisi pyrkiä siihen, että melulähteet ja työtiloissa työskentelevät ihmiset sijoitetaan erilleen toisistaan. Usein äänioloja voidaan parantaa huomattavasti muuttamalla hallitsevien äänilähteiden sijaintia. Jos äänitaso työpaikan eri osissa vaihtelee, työkierto voi olla tehokas tapa pienentää työntekijöiden meluannosta.

Uusia koneita hankittaessa tulee kiinnittää huomiota laitteen melutasoon. Laitetoimittajalta on hankittava tiedot koneen äänitehosta. Koneiden ja laitteiden kunnossapidolla voidaan torjua melua huolehtimalla liikkuvien osien voitelusta, kiinnittämällä huomiota laitteiden tasapainotukseen sekä vaihtamalla vioittuneet ja kuluneet osat. Työtavan voi myös korvata hiljaisemmalla tavalla, esimerkiksi valitsemalla sahaamisen sijaan leikkaamisen, iskemisen sijaan puristamisen tai ketjuvälityksen sijaan hihnavälityksen.

Monet koneet tärisevät niin voimakkaasti, että ympäristökin alkaa täristä ja synnyttää lisää melulähteitä. Tämän estämiseksi koneet tulee eristää ympäristöstä esimerkiksi kumitassuilla. Tärinänvaimennus tulee muistaa myös torjuttaessa melua seinäkkeillä tai koteloimalla.

Jos työtilassa hallitsee ainoastaan yksi tai muutama äänilähde, ne voidaan koteloida. Kotelointia voidaan myös käyttää siten, että suljetaan äänet oleskelutilojen ulkopuolelle rakentamalla kotelointimenetelmällä esimerkiksi taukotila, ruokailutila ja työnjohtajan työtila.

Jos on tarvetta rakentaa aukkoja, niistä tehdään mahdollisimman pieniä ja muodostetaan ääniloukkuja ja -sulkuja. Oikein toteutettu kotelointi vaimentaa melua 15–50 dB äänen taajuuden mukaan.

Kattoon ja seiniin asennettavien absorptiomateriaalien vaikutus on paras silloin, kun työtilassa on vähän melulähteitä ja työntekijät ovat yli viiden metrin etäisyydellä melulähteistä. Absorptiomateriaaleista on hyötyä erityisesti toimistotiloissa.

Seinäkkeitä käytetään äänen eristämiseen silloin, kun väliseinien rakentaminen tai kotelointi ei jostain syystä ole mahdollista. Äänen leviämiseen sisätiloissa samoin kuin seinäkkeiden ääntä eristäviin ominaisuuksiin vaikuttaa ratkaisevasti tilan muoto. Tilassa, jossa on heikko äänen absorptio – kovia, heijastavia pintoja –  hallitsee heijastuva ääni. Äänenpainetaso on käytännöllisesti katsoen sama seinäkkeen kummallakin puolella. Tilassa, jossa on voimakas absorptio – tehokkaasti ääntä absorboivia pintoja – äänen heijastuminen ympäröivistä pinnoista on vähäistä. Tässä tapauksessa seinäke alentaa äänitasoa 10–15 dB(A).

Seinäke vaimentaa tehokkaammin korkeita kuin matalia taajuuksia. Tehokkain vaikutus saadaan, kun seinäke asetetaan niin lähelle melulähdettä kuin mahdollista. Seinäkkeen melulähteen puoleisen pinnan äänen absorption on oltava suuri, jotta estetään heijastukset ja äänilähteen äänitason nouseminen. Seinäkkeen yläpuolinen kattokohta tulee päällystää melua vaimentavalla materiaalilla.

Mikäli tekniset toimet melun vähentämiseksi eivät riitä, tarvitaan kuulonsuojaimia. Henkilökohtaiset kuulonsuojaimet ovat tehokas tapa estää melua vahingoittamasta kuuloa. Kuulonsuojain toimii vain siinä tapauksessa, että sen vaimennuskyky on riittävän tehokas ja että sitä käytetään koko melussaoloajan. Tilapäinenkin työskentely ilman suojainta altistaa kuulovaurioille nopeasti. Kuulonsuojain on ratkaisu meluongelmaan ainoastaan silloin, kun melua ei pystytä teknisesti muulla tavoin vähentämään. Kuulolle vaaralliset alueet ja tilat on merkittävä asianmukaisin varoituskyltein.

Tärinä