Työtapaturmat

Työtapaturmiksi luetaan työpaikalla ja työmatkalla sattuneet henkilövahingot. Tapaturman taustalla on puutteita ja häiriöitä organisaation toimintatavoissa ja työympäristössä.

Vaara kasvaa poikkeustilanteissa, kuten esimerkiksi huolto- ja korjaustöissä. Tällöin tavanomaiset suojausjärjestelmät eivät ole käytössä, ja työkohteessa työskentelee ihmisiä, joille työ ei ole päivittäistä rutiinia. Nuorilla työntekijöillä on ensimmäisinä työpäivinä keskimääräistä suurempi tapaturmariski, ja toisaalta kokeneet työntekijät voivat turtua työkohteen vaaroille.

Tapaturmia aiheuttavat tavallisimmin kappaleet ja esineet, kuten sirut ja roskat, sekä nostettavat ja siirrettävät taakat. Yleisimpiä tapaturmatyyppejä ovat liukastuminen ja kompastuminen, esineisiin satuttaminen sekä ylikuormittuminen.

Tapaturmien seurauksena useimmiten syntyviä vammoja ovat nyrjähdykset ja venähdykset, naarmut, haavat sekä ruhjevammat.

Kuolemaan johtavia työtapaturmia sattuu vuosittain noin 80 tapausta, ja näistä lähes puolet on työmatkatapaturmia.

Tavoitteena nolla työtapaturmaa

Tapaturmavaarat tulee tunnistaa. Yhtä vakavaa tapaturmaa kohden sattuu jopa satoja häiriöitä tai vaaratilanteita. Havahtumalla jo niihin ja tekemällä oikeat toimet voidaan tapaturmia estää.

Työturvallisuuden varmistaminen vaatii toimintaa useilla tasoilla: teknisessä turvallisuudessa, työympäristön turvallisuudessa, työtavoissa, perehdyttämisessä, johtamisessa ja organisaation turvallisuuskulttuurin kehittämisessä.Tunnistettu vaara tulee poistaa välittömästi. Jos sitä ei voida kokonaan poistaa, sitä on vähennettävä ensisijaisesti teknisin keinoin ja tarvittaessa estämällä työntekijän pääsy vaaran alueelle.

Nolla tapaturmaa -tavoite on nykyaikaista turvallisuusjohtamista. Lähtökohtana on, että kaikki tapaturmat torjutaan ennakolta. Nolla tapaturmaa -tavoitteen edellytyksenä on johdon ja henkilöstön sitoutuminen, vaaratilanteista oppiminen, jatkuva turvallisuustyö sekä seuranta.

Kun tavoitellaan tapaturmattomuutta, sattuneita tapaturmia ei piilotella, vaan ne selvitetään ja niistä otetaan opiksi. Jatkuva turvallisuustyö edellyttää koulutusta, tiedotusta, riskinarviointia, auditointeja ja järjestyksen parantamista.

Vuosittain sattuvien tapaturmien seuraaminen ei riitä, vaan lisäksi tarvitaan viikoittaisia ja kuukausittaisia mittareita, joilla nähdään, miten turvallisuustoimintaa on ylläpidetty ja kehitetty. Tällaisia mittareita ovat esimerkiksi tehtyjen turvallisuuskorjausten ja -tarkastusten määrät. Mittarit laaditaan työpaikan omien tarpeiden pohjalta. Näin mittaus ja seuranta kohdistuvat omassa työpaikassa tärkeisiin asioihin.

Tapaturmatilastot kuvaavat tapahtuneita vahinkoja. Valtakunnallisten tilastojen pohjalta yritykset voivat verrata omia tapaturmalukujaan yleiseen tapaturmakehitykseen ja oman toimialan tapaturmatyyppeihin ja tapaturmien aiheuttajiin. Yleisesti käytetty vertailuluku on tapaturmataajuus, joka ilmaisee tapaturmien lukumäärän miljoonaa työtuntia kohden.

Tapaturmien tutkiminen

Tapaturmien tutkinnassa käytetään järjestelmällisiä menettelyjä, joilla tapaturmaan johtaneiden tekijöiden lisäksi selvitetään parannuskohteet työympäristössä sekä organisaation menettelytavoissa ja vastuissa. Järjestelmällinen menetelmä antaa tutkintaan luotettavuutta, mahdollistaa tapaturman kulun ja siihen vaikuttaneiden tekijöiden kuvaamisen kattavasti.

Tutkintaa varten tulee olla menettelyohjeet siitä, ketkä tutkintaan osallistuvat ja miten tutkinta toteutetaan. Lisäksi jokaisen vaara- ja vahinkotilanteen jälkeen tulee päättää, mitä turvallisuustoimia, opastusta, koulutusta ja tiedotusta vastaavanlaisten vahinkojen estäminen edellyttää työpaikalla ja keitä tieto ensisijaisesti koskee..

Tapaturmien tutkimuksella haetaan vastauksia kysymyksiin, mitä tapahtui, miksi tapahtui ja kuinka voidaan torjua.

Työtapaturmatutkijan muistilista

• Perehdy tapaukseen käymällä tapahtumapaikalla, haastattelemalla ihmisiä, ottamalla valokuvia ja piirtämällä kuvia.
  
• Selvitä
  - millaisesta vammasta on kysymys
  - mikä aiheutti vamman
  - miksi ihminen joutui vaaratilanteeseen
  - miten vaaratilanne syntyi
  - mitkä tekijät vaikuttivat ihmisen joutumiseen vaaratilanteeseen
  - mitkä tekijät vaikuttivat vaaratilanteen syntymiseen tai olemassaoloon.

• Tee johtopäätökset tapaturmatekijöiden poistamiseksi vaadittavista toimista.
  
• Valitse käyttöön tehokkaimmat ja edullisimmat torjuntatoimet ja toteuta ne.
  
• Tiedota tutkimuksen tuloksista muille vastaaville kohteille.
  
• Seuraa, toteutettiinko toimet ja vaikuttavatko ne.

Vaaratilanteet, jotka eivät johtaneet tapaturmaan, tutkitaan samoilla perusperiaatteilla kuin työtapaturmaan ja vammaan johtaneet tapaukset.

Työtapaturmien ilmoittaminen

Työpaikoilla tulee olla järjestelmällinen menettely sattuneiden tapaturmien ja vaaratilanteiden ilmoittamiseen. Menettelyn tulee rohkaista ilmoituksen tekoon, eikä siihen saa liittyä syyllistämisen tai rangaistuksen pelkoa. Sattuneesta työtapaturmasta ilmoitetaan lähimmälle esimiehelle. Työnantajan on pidettävä tapaturmaluetteloa korvaus- ja vakuutusasioiden selvittämistä varten.  Työnantaja tekee vakuutusyhtiöönsä tapaturmailmoituksen kaikista sellaista tapaturmista, joista työntekijöiden voidaan olettaa saavan korvausta.

Vakuutuksen perusteella korvataan työntekijöille sattuneet vahingot ja ansionmenetys, jotka johtuvat

• tapaturmista työssä ja työstä johtuvissa oloissa
• työmatkatapaturmista
• ammattitaudeista.

Vaikeaan ruumiinvammaan tai kuolemaan johtaneet tapaturmat työnantajan on ilmoitettava myös työsuojeluviranomaisille ja poliisille. Työsuojeluviranomaiset tekevät tapaturmapaikalla tapaturmatutkinnan ja poliisi poliisitutkinnan.

Työnantaja on velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä työtapaturmien ja ammattitautien varalta lakisääteisellä tapaturmavakuutuksella. Työnantaja maksaa tapaturmavakuutusmaksut, työntekijöiltä maksua ei peritä. Vakuuttamisvelvollisuus perustuu tapaturmavakuutuslakiin.