Blogit 2012

14.8.2012 15.20

Oodi pyöräilylle

Kaikki lähti siitä, kun huhtikuussa innokkaat työkaverit yllyttivät minutkin mukaan Kilometrikisa-joukkueeseen. Olemme aikaisemmin olleet useita kertoja mukana Askeleet-kampanjassa, niin tänäkin keväänä. Pyöräilykampanja oli uutta.


Minut oli helppo puhua ympäri. Olen TTK-vuosinani polkenut töihin joitakin kertoja joka kesä, mutta nyt siitä tulisi säännöllisempää. Seitsemän innokasta meitä lähti kisaan mukaan. Se on lähes 20% henkilöstöstämme. Samalla työmatkapyöräilijöidemme määrä kasvoi kolminkertaiseksi.


Pyöräily alkoi toukokuun alussa ja jatkuu syyskuun loppuun. Ennen toukokuuta en ollut alkuvuonna kauppareissuja pidempiä matkoja polkenut. Työmatkani 13 km reitti oli tuttu, mutta aluksi mietin koko ajan, milloin olen puolivälissä ja montako mäkeä vielä on ennen määränpäätä. Pikkuhiljaa huomasin, että mäessä pyörä rullaa kevyemmin, tai että en ollut ajatellut etappeja tai matkan pituutta polkemisen aikana.


Pyöräily on helppo harrastus. Se alkaa kotiovelta ja harrastusväline melkein kaikilta löytyy. Olen parina viime kesänä elvytellyt juoksemisharrastusta. Juokseminen tuntuu mukavalta vasta muutaman viikon harjoittelun jälkeen. Liikunnanilo pyöräilyssä löytyy jo ensimmäisen lenkin jälkeen. Polkeminen on myös luille ja nivelille ystävällisempää. Sain toukokuussa hiusmurtuman jalkapöytään ja askeltaminen tuntui ikävältä. Reilun viikon levon jälkeen maltillinen pyöräily jo sujui.


Uutta työpaikalla olivat aamuiset jonot suihkuun, jota olin vuosia käyttänyt lähes yksin. Mutta sopu sijaa antaa. Kahvipöytäkeskusteluissa pyöräilystä on tullut vakioaihe. Kovasti on vaihdettu kokemuksia polkijoiden kesken ja tsempattu toisiamme. Kisan ulkopuolella olevatkin ovat keskusteluille altistuneet ja urheasti olleet hengessä mukana. Hyviä pyöräilyreittejä on yhdessä ideoitu. Tänä vuonna jää kuitenkin toteuttamatta se kollegoiden ideoima 220km mökkimatka polkupyörällä. Nyt se ei kuitenkaan enää tunnu saavuttamattomalta unelmalta.  Ajatus jää kytemään.


Loma-aikana meinaa usein käydä niin, että normaalit kuntoilurutiinit katkeavat ja homma painottuu löysäilyn puolelle. Nyt oli toisin. Kotiseutupyöräilyä on tullut harrastettua ja monta uutta paikkaa bongattua. Mökilläkin kaivoin tallin nurkasta isän vanhan maastopyörän ja lähdin saunalenkille. Kyllä täytyy myöntää, että pienimuotoinen kilpailu innostaa liikkumaan silloinkin, kun olisi helpompi nostaa jalat pöydälle. Joukkueelle pitää saada kilometrejä.


10-vuotias ”personal trainerini” on ollut kiinnostunut minun sijoituksestani joukkueemme sisällä.  Paljon sä oot polkenu, kuka johtaa, sun pitää voittaa se, ei kai Fillaristi ole mennyt sun ohi, voitko voittaa edes naiset?  Niinpä yhtenä kesälomapäivänä hän totesi, että jos olemme menossa Helene Schjerfbeckin näyttelyyn, poljemme sinne pyörällä. Ei siinä muu auttanut. Eikä se lopulta ollut edes raskasta. Illalla sain merkitä kilometrikisataulukkoon tyytyväisenä 26 km pyöräilyä.


Tyypillinen lenkkini on ollut 20 km molemmin puolin. Monet meillä ajavat neljän, viidenkymmenen kilometrin lenkkejä. Vannoutuneimmat harrastajat ovat tehneet jopa 100 kilometrin retkiä. Nälkä kasvaa syödessä. Kunhan kesäflunssa hellittää, tavoittelen minäkin uusia kymmenlukuja.


Työpäivät alkavat virkeämpinä pyöräilyn jälkeen. Pääsee nauttimaan kauniista kesäaamuista, tuoksuista ja luonnon muutoksista. Päivän iloisin hetki on myötätuuli kotimatkalla. Hienoa on ollut huomata myös se, että vielä voi jossakin kehittyä ja oppia uutta. Ja pari kiloakin on karissut matkan varrelle.

 

Työmatkapyöräilijä Tiina-Mari Monni on TTK:n kehittämispäällikkö. TTK:n sijoitusta voi seurata Kilometrikisan sivuilla piensarjassa (www.kilometrikisa.fi).

 


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi